Uskonnon opetus

Nykyisen kaltaisesta uskontokunnittain tapahtuvasta uskonnon opetuksesta on luovuttava. Sen sijaan elämänkatsomustietoa tulisi opettaa kaikille lapsille uskontokunnasta riippumatta.

Jokaisen kannattaa miettiä, onko perusteltua jakaa lapsia uskontokunnan mukaan… ikinä. Jako vieläpä toimii käytännössä niin, että valkoiset menevät toiseen luokkaan ja mustat toiseen. Se, jos jokin, on kaikkien suvaitsevaisuustavoitteiden vastaista toimintaa.

Minun mielestäni jokaisen ihmisen uskontokunnan tai sen puuttumisen pitäisi olla hänen yksityisasiansa, eikä sen pitäisi päätyä mihinkään tilastoihin. Koulunkaan ei pitäisi tehdä sillä tiedolla yhtään mitään. Erityisen haitallista on, että se hierotaan kaikkien luokkatovereiden naamaan.

Kun itse olin ala-asteella, elämänkatsomustiedon opiskelu oli vielä harvinaista. Itse olin yksi näistä harvinaisuuksista. Kun uskontotunti alkoi, pelin henki oli “Noniin lapset, uskontokirjat esiin. Ja Tommi toiseen luokkaan.” En syytä opettajia. He eivät tehneet mitään väärää. Mutta lapselle on kova paikka olla erilainen kuin muut. Tiedän tapauksia, joissa kirkkoon kuulumaton koululainen on päätynyt evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen vain kuuluakseen joukkoon.

Nykyään järjestelmässä on vielä täysin järjetön epätasapaino. Kuka tahansa saa valita evankelis-luterilaisen uskonnon opetuksen, mutta evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvat eivät saa valita mitään. Heidän on pakko olla oman uskontokuntansa opetuksessa.

Tähän mennessä olen perustellut, miksi nykyinen järjestelmä on epäoikeudenmukainen ja jopa haitallinen. Sen pitäisi olla jo riittävä peruste muutokselle. Puhutaan kuitenkin vielä myös rahasta.

Nykyinen järjestelmä on luotu silloin, kun käytännössä kaikki koululaiset kuuluivat evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Vuosikymmenten kuluessa kirkkoon kuuluvan väestön osuus on kuitenkin jatkuvasti laskenut. Samalla kasvaa muiden uskontojen ja uskontokuntiin kuulumattomien osuus. Uskontokenttä pirstaloituu.

lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkosta_eroaminen_Suomessa

Nykyinen systeemi on kallis. Jos luokassa kaikki lapset kuuluvat evankelis-luterilaiseen kirkkoon niin silloin resurssiongelmaa ei toki ole. Yllä olevasta kuvaajasta kuitenkin näkee, että tällainen tilanne käy yhä harvinaisemmaksi. Isoissa kaupungeissa eri uskontokuntien uskontotunnit on vielä jotakuinkin järjestettävissä. Paljon pahempi tilanne on pienissä kunnissa, joihin pitää väkisin kaivaa jostain pätevä opettaja esimerkiksi islaminuskoisille. Ja useinhan se ei onnistu. Silloin pitää tinkiä jostain. Usein on tingitty opettajan pätevyydestä, jolloin opetuksen taso kärsii. Toinen vaihtoehto on tinkiä käytännöllisyydestä, jolloin yhden oppitunnin takia kuskataan muutamaa lasta kymmeniä kilometrejä.

Kaikki esittämäni ongelmat korjaantuisivat sillä, että uskonto oppiaineena olisi kaikille yhteinen. Sitä ei tarvitsisi edes suunnitella uusiksi, koska nykyinen elämänkatsomustieto kelpaisi siihen sellaisenaan. Jos se nimi olisi jollekulle ongelma niin minun puolestani sitä saisi kutsua vaikka Erkiksi.

Jostain syystä uskontotunteja ei kuitenkaan yhdistetä. Asiasta päättävien ihmisten mielestä siis nykyisessä systeemissä on jotain niin hienoa ja tärkeää, että se painaa vaakakupissa enemmän kuin esittämäni ongelmat: epäoikeudenmukaisuus, turha lapsien erittely, suuret kustannukset, käytännön järjestelyongelmat ja epävarma opetuksen taso.

Eduskunta, huomio! Yhdellä päätöksellä voidaan saada parempi lopputulos ja halvemmalla. Jos jollakulla on perusteluja vastustaa ehdotustani niin kuulen niistä mielelläni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *