Isyyden korjaaminen

Käsittelen tässä kirjoituksessa viime aikoina paljon julkisuutta saanutta tapausta, jossa mies määrättiin maksamaan elatusapua toisen miehen lapsesta.

Tämä tapaus jäi vaivaamaan minua, koska se vaikutti niin epäoikeudenmukaiselta. Otin asiakseni lukea Isyyslain tarkasti läpi selvittääkseni miten tilanne olisi parhaiten korjattavissa.

Selvitykseni perusteella uutisista puuttuu olennaista tietoa: Mikä on lapsen oikean isän osa tarinassa? Onko hän tietoinen lapsestaan? Onko hän edelleen parisuhteessa lapsen äidin kanssa? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, koska minun mielestäni lapsen isäksi voitaisi julistaa oikea mies, jos kaikki osapuolet olisivat siihen suostuvaisia.

Käyn seuraavaksi läpi mielestäni tähän tapaukseen liittyvät kohdat Isyyslaista:

2 §
Isyys avioliiton perusteella
Aviomies on lapsen isä, kun lapsi on syntynyt avioliiton aikana.

Tämä lienee kaikilla tiedossa. Koska tässä tapauksessa lapsi syntyi avioliiton aikana, eikä silloin isyyttä kyseenalaistettu, aviomies julistettiin lapsen isäksi.

4 §
Isyyden selvittämisen tarkoitus ja käyttöala
Isyyden selvittämisen tarkoituksena on hankkia sellaisia tietoja, joiden nojalla isyys voidaan vahvistaa tai todentaa.

Lastenvalvoja selvittää isyyden, kun:

4) lapsen äiti ja mies, jonka isyys on todettu 2 §:n nojalla, hyväksyvät sen, että isyys selvitetään toisen miehen tunnustettua tai ilmoitettua aikovansa tunnustaa lapsen 15 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Isyys siis voitaisi selvittää tässä tapauksessa, jos oikea isä tunnustaisi lapsen.

15 §
Tunnustamisen käyttöala

Jollei 2 momentissa toisin säädetä, isyyden tunnustaminen ei voi koskea lasta, jolla on jo isä. Tunnustaa ei myöskään voida lasta, joka on adoptoitu.

Tunnustaa voidaan kuitenkin lapsi, jonka osalta isyys on todettu 2 §:n nojalla, jos ne, joiden hyväksyminen 19 §:n nojalla tarvitaan, hyväksyvät tunnustamisen. Kun tunnustaminen vahvistetaan Digi- ja väestötietovirastossa, 2 §:n nojalla todettu isyys kumoutuu. (29.11.2019/1151)

19 §
Tunnustamisen hyväksyminen

Isyyttä ei voida tunnustamisen perusteella vahvistaa, jos tunnustaminen koskee 2 §:ssä tarkoitettua lasta, elleivät äiti ja aviomies ole hyväksyneet tunnustamista.

Pykälissä 15 ja 19 mielestäni sanotaan, että avioliitossa syntyneen lapsen isyyttä ei voi kyseenalaistaa, elleivät äiti ja aviomies ole siihen suostuvaisia. Samalla siinä siis myös sanotaan, että isyys voidaan kyseenalaistaa, mikäli äiti ja aviomies ovat suostuvaisia.

26 §
Digi- ja väestötietoviraston toimivalta (29.11.2019/1151)

Isyys vahvistetaan Digi- ja väestötietovirastossa, jos:

1) mies on tunnustanut isyyden 15–22 §:ssä säädetyin tavoin eikä ole aihetta epäillä, ettei mies ole lapsen isä;

Digi- ja väestötietovirasto voisi siis mielestäni vahvistaa oikean miehen isyyden, mikäli kaikki olisivat siihen halukkaita.

Sitten vielä puhutaan erikseen isyyden kumoamisesta:

39 §
Isyyden kumoamisen perusteet

Miehen isyys on kumottava, jos oikeusgeneettisen isyystutkimuksen avulla tai muutoin on selvitetty, ettei miehen ja lapsen välillä ole 3 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettua suhdetta.

Pykälässä 39 sanotaan mielestäni harvinaisen selvästi, että lainsäätäjien tahto on kumota virheellisesti vahvistettu isyys.

40 § (29.11.2019/1151)
Isyyden kumoaminen Digi- ja väestötietoviraston päätöksellä

Aviomiehen isyys on kumottu, kun toinen mies on 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla tunnustanut isyytensä ja Digi- ja väestötietovirasto on vahvistanut isyyden tunnustamisen perusteella.

18 §
Isyyden tunnustaminen lapsen syntymän jälkeen

Mies voi tunnustaa isyytensä lapsen syntymän jälkeen ilmoittamalla henkilökohtaisesti 2 momentissa tarkoitetulle tunnustamisen vastaanottajalle olevansa lapsen isä. Vastaanottajan on ennen tunnustamista selvitettävä miehelle tunnustamisen merkitys ja oikeusvaikutukset.

Isyyden tunnustamisen ottaa vastaan lastenvalvoja, henkikirjoittaja tai julkinen notaari.

Tähän mennessä esitettyjen pykälien perusteella on minun mielestäni selvää, että oikea isä voi tunnustaa lapsen isyyden. Jos äiti ja aviomies hyväksyvät sen, Digi- ja väestötietovirasto korjaa lapsen isäksi oikean miehen. Asia olisi sillä loppuun käsitelty.

Näillä tiedoilla on myös ilmeistä, että lapsen oikealla isällä on tässä tapauksessa oikeus pestä kätensä koko sotkusta. Jos hän ei halua tehdä asian eteen mitään, hän voi pykälien mukaan jatkaa omaa elämäänsä täysin riippumatta siitä, millainen hänen suhteensa on lapseen ja lapsen äitiin.

Koska uutisissa ei olla puhuttu lapsen oikeasta isästä mitään, oletetaan, että hän ei ole halukas tunnustamaan lasta. Silloin aviomiehen pitäisi nostaa kanne isyytensä kumoamiseksi.

41 §
Isyyden kumoaminen kanteen perusteella

Isyyden kumoamista koskevan kanteen saa käräjäoikeudessa nostaa lapsi, äiti tai mies, jonka isyys on avioliiton perusteella todettu tai Digi- ja väestötietoviraston päätöksellä vahvistettu. (29.11.2019/1151)

Uutisoinnissa on puhuttu paljon kanteen nostamisen määräajasta. Se tosiaan on se kaksi vuotta lapsen syntymästä. Tuomioistuimissa on myös katsottu, että tässä tapauksessa ei ole ollut erittäin painavaa syytä lipsua määräajasta.

44 §
Määräaika kanteen nostamiselle

Äidin, 42 §:n 2 momentissa tarkoitetun miehen ja miehen, jonka isyys on todettu avioliiton perusteella, on pantava kanne vireille kahden vuoden kuluessa lapsen syntymästä. Jos miehen isyys on vahvistettu tunnustamisen perusteella, isyytensä tunnustaneen miehen ja äidin on pantava kanne vireille kahden vuoden kuluessa siitä, kun isyys on vahvistettu.

Kanne voidaan tutkia, vaikka se olisi pantu vireille määräajan päättymisen jälkeen, jos kantajalla, jota 1 momentissa tarkoitetaan, oli laillinen este tai hän näyttää muun erittäin painavan syyn, jonka vuoksi kannetta ei ole aikaisemmin nostettu. Kanne on kuitenkin jätettävä tutkimatta, jos sitä ei ole nostettu viipymättä sen jälkeen, kun syy kanteen nostamatta jättämiselle oli poistunut.

Jos aviomies tai isyytensä tunnustanut mies on kuollut menettämättä kanneoikeuttaan, on eloon jääneellä puolisolla sekä jokaisella, joka lapsen ohella tai lapsen jälkeen on miehen lähin perillinen, oikeus nostaa kanne vuoden kuluessa miehen kuolemasta tai, jos miehellä vielä olisi ollut käytettävissään pitempi aika, tuon ajan kuluessa.

Tarinan oikeusmurhan kohteeksi joutuneella miehellä on siis minun mielestäni kaksi tapaa päästä irti toisen miehen lapsen elättämisestä:

  1. Oikean isän pitää tunnustaa lapsi ja äidin pitää suostua siihen.
  2. Eduskunnan pitää muuttaa Isyyslain pykälää 44 siten, että muutos koskee myös vanhoja tapauksia.

Minun mielestäni tarvittava lakimuutos olisi helppoa tehdä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan koko pykälä 44 tulisi kumota. En näe mitään perustetta rajata ajallisesti kanteen jättämistä. En näe myöskään ongelmaa siinä, että vanhoja tapauksia avattaisi sen jälkeen uudestaan. Taannehtivan lainsäädännön kielto on olemassa siksi, ettei ketään tuomittaisi teosta, joka ei ollut tekoaikana rikos.

Tämän tapauksen yhteydessä olen kuullut perusteltavan, että nykytilassa ajatellaan ensisijaisesti lapsen etua. Vastakkain on siis kaksi tilannetta:,

  1. Lapsella ei ole virallista isää eikä siten toista elatusvelvollista. Lapsi saa vähemmän rahaa.
  2. Jotta lapsi saisi enemmän rahaa, ulkopuolinen mies määrätään lapsen elatusvelvolliseksi.

Ilmeisesti vaihtoehtoa 2 pidetään joissain piireissä parempana. Minä olen eri mieltä. Minun mielestäni oikeudenmukaisuus on paljon tärkeämpää kuin lisäraha lapsen hoitoon.

Tässä ei kuitenkaan pidä syyttää tuomioistuimia. Siellä annetaan päätökset sen mukaan, mitä laissa sanotaan. Ainoa tulkinnanvarainen asia tässä tapauksessa on se, onko aviomiehellä ollut erityisen painava syy vaatia isyyden kumoamista vasta määräajan jälkeen. Siihen en ota kantaa. Otan kantaa ensisijaisesti siihen, että eduskunnan pitäisi viipymättä kumota Isyyslain pykälä 44.

Sanon nyt kuitenkin vielä, että jos lapsen oikea isä on edelleen äidin kanssa tekemisissä, hänen olisi syytä tunnustaa lapsi ja äidin olisi syytä suostua isyyden korjaamiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *