Valtion velkaantuminen

Tätä kirjoittaessa Suomen valtio on ottamassa velkaa toista kymmentä miljardia yhden vuoden aikana. Suuri osa siitä on koronaepidemiaan liittyvää tekohengitystä, mutta velkaantuminen oli tukevasti miljardiluokassa jo ennen koronaepidemiaa. Maalaisjärjellä ajateltuna jotain vaikuttaisi olevan pielessä.

Tässä kirjoituksessa pohdin sitä, millaiseen käyttötarkoitukseen valtion velanotto on minun mielestäni perusteltua. Arvioin myös, onko Suomen taloudenpito tällä hetkellä kestävällä pohjalla. (Juonipaljastus: Ei ole.)

Miksi valtio ottaa velkaa?

Näen itse kolme perustarkoitusta velanotolle:

  1. Investointi
  2. Elvytys
  3. Syömävelka

Jos olet ostanut asunnon, olet todennäköisesti ottanut sitä varten velkaa. Olet tehnyt investoinnin. Jos olet rahapulassa ottanut pikavipin saadaksesi ostettua ruokaa, ja olet maksanut sen pikavipin toisella pikavipillä, olet ottanut syömävelkaa. Nämä esimerkit eivät poikkea mitenkään siitä, mitä valtio tekee. Niiden lisäksi valtio voi kuitenkin myös elvyttää. Tarkastellaan elvytystä havainnollistavan kuvan avulla:

Kuvassa sininen viiva kuvaa kuvitteellisen talouden bruttokansantuotetta (BKT). Todellisuudessa talouden ylä- ja alamäet eivät ole tasaisia, mutta tietyt havainnot ovat pitäneet kutinsa sivistyneessä maailmassa jo monta vuosikymmentä:

  • Välillä on ylämäkiä.
  • Välillä on alamäkiä.
  • Talous kasvaa.

Heilunta on pääsääntöisesti pahasta. Olisi kaikkien kannalta parempi, jos kasvu olisi tasaista. Heilunnan tasaamiseksi pitäisi nousukaudella pyrkiä laittamaan rahaa säästöön ja laskukaudella elvyttämään sillä säästörahalla. Tätä kaunista periaatetta kuvaa violetti katkoviiva. Koska kukaan ei kuitenkaan laita rahaa säästöön (paitsi ehkä Norja), laskukaudella elvytetään lainarahalla. Sekin on ihan okei, jos nousukaudella sitten maksetaan sitä lainaa pois.

Tiedostetaan toki, että bruttokansantuote ei suinkaan ole absoluuttinen totuus talouden tilasta. Vanhan paikkansapitävän vitsin mukaan BKT saadaan nopeimmin kasvamaan vandalismilla. Jos menen ulos ja rikon ikkunat kaikista kotikatuni varrelle pysäköidyistä autoista, BKT kasvaa kohisten, kun autokorjaamot saavat tuloja. Vastaavasti jos minä ja ystäväni olisimme hiusmuotoilijoita ja joka päivä muotoilisimme toistemme hiuksia hintaan 100€/kerta, kontribuutiomme BKT:lle olisi uljas. Kukaan ei varmaan kuitenkaan väitä, että Suomen taloudella pyyhkisi näiden esimerkkitapausten ansiosta paremmin. Siitä huolimatta käytän bruttokansantuotetta tässä yhteydessä talouden tilan mittarina, koska parempaakaan ei ole tarjolla.

Mitä se elvyttäminen oikein on?

Kuvitellaan, että olemme nyt jossain aiemmassa kuvassa näkyvistä montuista. Talous on taantumassa. Kukaan ei tilaa mitään. Duunarit seisovat toimettomina. YT-neuvottelut hallitsevat uutisvirtaa. Työttömyys kasvaa.

Silloin valtio laukkaa paikalle valkealla ratsullaan ja alkaa tehdä tilauksia. Se Peräkylän ja Syrjälän välinen kaksoisraide oli kyllä tarkoitus rakentaa vasta kymmenen vuoden päästä, mutta töitä tarvitaan nyt heti. Valtio siis aikaistaa sellaisia investointeja, jotka oli kyllä tarkoitus tehdä muutenkin, mutta vasta myöhemmin. Näin saadaan ainakin jonkin verran järjestettyä töitä silloin, kun muuta työtä ei ole – ja todennäköisesti halvemmalla. Sitten nousukaudella kaikki ovat kiireisiä kauppakeskusten rakentamisen kanssa, eikä kukaan ehdi panostaa Peräkylän ja Syrjälän väliseen rautatiehen.

Näin siis kuuluisi toimia. Valitettavasti viimeiset 10 vuotta on näyttänyt siltä, että velkaa otetaan, koska tuloja ei muuten saada menojen tasolle. Mitään oikeaa tahtoa saati näkemystä ei ole ollut siitä, miten ne tulot ja menot saataisi kestävällä tavalla tasapainoon. Katsotaan lisää kuvia:

Yllä olevassa kuvassa sinisellä yhtenäisellä viivalla on piirretty Suomen BKT Tilastokeskuksen lukujen mukaan. Violetilla pisteviivalla on käyrä, joka kuvaa BKT:n vuotuista 2% kasvua. Se on hyvin lähellä toteutuneiden lukujen trendiä välillä 1975-2019. Sinisellä katkoviivalla on vuodesta 2020 oma ennusteeni, joka perustuu Suomen pankin kesäkuussa 2020 tekemään arvioon. Sen mukaan Suomen BKT pienenee 7% tänä vuonna. Minun mielestäni tilanne on heikentynyt sitten kesäkuun.

Verrataan tätä käyrää aiempana tässä kirjoituksessa esitettyyn kuvitteelliseen käyrään. Jos hyvää tahtoa riittää, tässä tosielämän käyrässäkin näkee ylämäet, alamäet ja nousevan trendin. 1990-luvun lama ja 2008 alkanut finanssikriisi näkyvät selvästi alamäkinä. Olennainen havainto on mielestäni se, että finanssikriisistä ei koskaan toivuttu. Tasaisen kasvun käyrä karkasi.

Miksi tasaisen kasvun käyrän karkaaminen on ongelma? Siksi, että valtion menot on edelleen mitoitettu sille käyrälle. Se käsittämätön määrä velkaa, jota Suomi on ottanut joka vuosi viimeisen kymmenen vuoden ajan, on karkeasti sanoen sinisen ja violetin viivan välinen etäisyys. Kun 2000-luvun alun nousukaudella Nokian miljonäärit kippasivat kottikärryittäin rahaa valtion kirstuun, mitä teki valtio? Laittoiko se sitä rahaa säästöön? Maksoiko se sillä vanhoja velkoja pois? Vai paisuttiko se julkisia menoja sillä oletuksella, että nousukausi on ikuinen?

Kaikki ymmärtävät, miten vaikeaa on karsia menoja. Sen koetaan olevan ennen kaikkea poliittisesti turmiollista. Siksi poliitikkojen ei kuule sanovan millä ne menot tiputetaan pysyvästi nykyiselle tulotasolle. Siksi poliitikot vain unelmoivat ääneen siitä, että tulot nostetaan nykyiselle menotasolle. Tällainen unelmointi on minun mielestäni täysin epärealistista.

Haluaisin jokaisen kasvusta unelmoivan poliitikon jatkavan edellisessä kuvassa ollutta sinistä viivaa. Näyttäkää minulle, millä tavalla kuvittelette sen viivan nousevan violetin viivan tasolle. Kuvitellaan vaikka, että koronaepidemiasta päästään eroon ensi vuonna, talous toipuu välittömästi epidemiaa edeltävälle tasolle, ja siitä eteenpäin talous kasvaa sen 2% joka vuosi. Saataisiinko violetti viiva kiinni?

Ei saataisi. Tässä mielestäni ylioptimistisessa skenaariossa saataisi velkaantumisen kiihtyminen pysäytettyä, mutta ero tulojen ja menojen välillä olisi silti valtava. Syömävelkaa pitäisi edelleen ottaa miljardeja joka vuosi. Jos koronaelvytys tehtäisi oikein, epidemian osuus vuoden 2020 spektaakkelinomaisessa velanotossa voitaisi tosiaan laskea elvytykseksi. Mutta kuten muistamme, Suomi velkaantui jo ennen koronaa. Se osuus oli silloin ja on edelleen silkkaa syömävelkaa. Lisäksi kaikki väärin kohdistettu osuus koronaelvytyksestä on vielä lisää syömävelkaa.

Kun itse piirrän kuvaajia tulevaisuuteen, minusta on hyvä lähtökohta jatkaa sillä menolla, mikä nykyhetkessä on. Jos unohdetaan koronaepidemia, Suomella on ollut viimeiset 10 vuotta keskimäärin 1% kasvua. Miltä Suomen tulevaisuus siis näyttäisi, jos sama meno jatkuisi?

Yllä olevassa kuvassa on edelleen oletettu, että koronaepidemiasta päästään vuonna 2021. Mitään suurenmoista paluuta epidemiaa edeltäneeseen aikaan ei kuitenkaan ole oletettu, vaan 1% kasvuvauhti alkaa suunnilleen sieltä, mihin korona Suomen pudottaa. Kuten kuvasta näkyy, violetti viiva loittonee koko ajan. Syömävelkaa pitäisi siis ottaa joka vuosi entistä enemmän.

Mitä nyt pitäisi tehdä?

Kaikki tämä synkistely lähtee siis siitä oletuksesta, että mitään kestäviä menoleikkauksia ei kyetä tekemään. Se on mielestäni realistinen oletus. Vaikka vuonna 2020 otetaan velkaa lähes 20 miljardia euroa, hallitus haluaa silti kasvattaa toisarvoisia menoja, esimerkiksi kehitysavun määrärahoja. Tämä on mielestäni täysin väärä valinta. Nyt, jos joskus, pitäisi karsia kovalla kädellä pois kaikki paitsi välttämättömät menot. Jokaisen menoerän kohdalla pitäisi miettiä, edistääkö se menoerä sitä, että Suomessa kaikilla on

  • ruokaa
  • lämpöä
  • turvaa

Kaikki menoerät pitäisi kyetä asettamaan tärkeysjärjestykseen. Valtiolla on vain yksi kassa, josta kaikki rahoitetaan, joten kaikki panostukset on pois jostain muualta. Siksi asiat kuuluukin laittaa vastakkain. Jos rahaa jää yli sen jälkeen, kun kaikilla on kelvollisella tasolla ruokaa, lämpöä ja turvaa, voidaan rahaa jakaa myös ei-välttämättömiin kohteisiin. (Mikä se “kelvollinen taso” on, on toki poliittinen päätös.)

Mutta näinhän ei nyt toimita. Sen sijaan on päätetty lisätä panostusta esimerkiksi menokohteeseen, joka ei millään tavalla edistä suomalaisten hyvinvointia (kehitysapu). Tämä hyväntekeväisyys tehdään lainarahalla. Sinä siis otat pikavipin voidaksesi antaa kerjäläiselle rahaa. Onko se hyvää taloudenpitoa? Minun mielestäni ei. Ja kun taloudenpito on tällä tolalla, taloudenhoitajat pitäisi vaihtaa.

One thought to “Valtion velkaantuminen”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *