Maapallon pelastaminen julkisilla varoilla

Edellisen kirjoitukseni lopussa kritisoin rahan laittamista hyväntekeväisyyteen (kehitysapuun) talouden ollessa kuralla. Tässä kirjoituksessa käsittelen sitä, miten kaiken sen rahan voisi käyttää paljon paremmin. En puhu ilmeisistä kotimaisista kohteista, kuten sairaanhoitajien palkoista tai homeisista kouluista. Sen sijaan lähden siitä oletuksesta, että se vuosittainen miljardi on oikeasti käytettävä maailman parantamiseen. Sekin on järkevä tavoite.

Ensin on hyvä pysähtyä ajattelemaan, kuinka paljon rahaa jokavuotinen miljardi euroa on. Sillä saisi esimerkiksi

  • reilut 71 000 huussia Afrikkaan (onko tämä paljon vai vähän? Sitä arvioidessa on syytä huomata, että yhden huussin hinnaksi tulee 14 000 euroa, mikä on osoitus kehitysavun tehokkuudesta)
  • 130 euroa puhtaana käteen jokaiselle Sierra Leonen asukkaalle. (Mainiossa kirjassaan Ilmaista rahaa kaikille Rutger Bregman esittää, että köyhät lakkaavat olemasta köyhiä kun heille annetaan rahaa.)
  • 9 samanlaista jätteenpolttolaitosta kuin Saloon rakennettava Korvenmäen laitos

Ja näistä voisi siis valita yhden joka vuosi. Yhtä on jo kokeiltu. Mitä muuta me olemme saaneet? Siitä on hyvin hankala löytää tietoa, mikä mielestäni kertoo vain yhdestä asiasta: Tulokset eivät ole mairittelevia. Jos olisi jotain näyttöä kaiken sen rahan käytön hyödyistä, niistä näytöistä varmasti kerrottaisi meille. Katsotaan siis Ulkoministeriön sivuilta, mihin se raha heidän mielestään menee.

Tuosta ei ota Erkkikään selvää. Pelottaa ajatellakin, mitä tarkoittaa “Suomen EU-osuus 190 miljoonaa euroa”. Samaisella sivulla on sitten vielä menolista maakohtaisesti, mutta se summautuu vain reiluun 100 miljoonaan. Suurin avunsaajamaa on Afganistan (22,9 miljoonaa). Erilaisille YK-järjestöille ja “kehitysrahoituslaitoksille” menee parisataa miljoonaa. Mitäköhän tarkoittaa 61,2 miljoonaa Maailmanpankille?

Tuo sivusto vahvistaa käsitystäni siitä, ettei tilanne ole kenelläkään hallinnassa. Koetaan, että rahaa on pakko polttaa se miljardi, mutta kenelläkään ei tunnu olevan mitään visiota asiasta. Sen sijaan, että sillä rahalla ratkottaisi valittuja ongelmia, se lahjoitetaan muille siinä toivossa, että ne muut tahot ratkoisivat joitain pahoiksi katsottuja ongelmia. Tämä on mielestäni huonoa rahan käyttöä. Voisin hyväksyä näinkin suuren hyväntekeväisyyden, jos sillä olisi selkeä tarkoitus. Mutta mikä se tarkoitus olisi? Annan esimerkin.

Pelastetaan meret muoviroskalta

Merissä lilluu valtava määrä muoviroskaa. Se on ikävää. Olisi paljon parempi, jos merissä ei olisi muoviroskaa. Pitäisi siis:

  1. Kerätä muoviroskat pois meristä
  2. Estää uuden muoviroskan päätyminen meriin

Tämä on mekaaninen ongelma. Mekaanisiin ongelmiin on mekaaniset ratkaisut. Mekaaniset ratkaisut on järjestettävissä rahalla.

Nyt on hyvä muistaa, että miljardi euroa vuodessa on vain Suomen kehitysapu. Koko maailman tasolla kehitysapuun käytettiin vuonna 2017 sympaattiset 146,6 miljardia dollaria (Wikipedia).

Merien muoviroskaa pidetään nykyään jo yleisesti aika pahana ongelmana. Luulisi, että sen korjaamiselle olisi poliittista tahtoa. Ehkä onkin, mutta poliitikot eivät pääsääntöisesti osaa ratkoa tällaisia ongelmia. Poliitikot eivät myöskään tiedä, kuka tällaisia ongelmia osaisi ratkoa. Siksi he antavat rahansa kaiken maailman järjestöille, joissa niissäkään ei tiedetä. Sitten pidetään seminaareja ja lennetään ympäri maailmaa päivittelemässä ongelmia kunnes on taas seuraavan vuoden avustusten vuoro. Sitten pidetään seminaareja…

Maailma on täynnä ratkaisukeskeisiä ihmisiä. Pikainen googlettaminen kertoo, että muoviroskan keräämiseen on jo useita potentiaalisia (ja kauniin mekaanisia) ratkaisuja, kuten tämä ja tämä. Jos esimerkiksi noita projekteja rahoittaisi miljardilla eurolla joka vuosi niin rohkenen väittää, että muoviroska saisi kyytiä. Kuinka moni ottaisi sen mieluummin kuin nykyiset hyvin epämääräiset kehitysavun saavutukset?

Ja entä se muoviroskan syntyminen? Sitähän syntyy, koska Kauko-Idän maissa ei ole asiallista jätehuoltoa. Kuten alussa viittasin, Saloon rakennetaan tätä kirjoittaessa jätteenpolttolaitosta, jonka arvioitu kustannus on 112 miljoonaa euroa. Koska en ole jätteenpolttolaitosten rakentamisen asiantuntija, oletan, että vastaavan laitoksen saisi samalla hinnalla Kauko-Itään. Saisimme siis rahoitettua 9 sellaista laitosta joka vuosi. Rohkenen väittää, että jätehuolto saataisi suhteellisen nopeasti kuntoon – ja tämä vain Suomen käyttämillä rahoilla.

Miksi näin ei tehdä? Kenen mielestä nykymeno on parempi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *