Kieltojen rikkomisesta linnaan

Yleisellä tasolla kannatan lievimmän mahdollisen puuttumiskeinon käyttöä.

  • Ajokielto, jos on vaaraksi liikenteessä
  • Lähestymiskielto, jos on vaaraksi tietylle ihmiselle
  • Eläintenpitokielto, jos pitää eläimiä kärsimyksessä

Henkilö voi muuten olla ihan kelpo kansalainen, mutta auton ratissa hän ei suostu noudattamaan sääntöjä. Silloin paras ratkaisu on, että hänen ei vain anneta ajaa autoa. Hänet määrätään siis ajokieltoon. Muilta osin hän voi jatkaa elämäänsä normaalisti. Sama pätee lähestymiskieltoon ja eläintenpitokieltoon.

Juuri näinhän nyt toimitaan. Hieno juttu. Kaikki kunnossa, eikö?…

…Ikävä kyllä kaikki ei ole kunnossa. Elämme valitettavasti yhteiskunnassa, joka on hampaaton hankalien tapauksien edessä. Kielto osataan määrätä, mutta ei olla varauduttu siihen, että joku rikkoisi sitä kieltoa:

  • Ajokiellon rikkojalle määrätään lisää ajokieltoa.
  • Lähestymiskiellon rikkojalle määrätään lisää lähestymiskieltoa.
  • Joku ehkä arvaa, mitä eläintenpitokiellon rikkojalle määrätään.

Ratkaisu ongelmaan on mielestäni ilmeinen.

Henkilö on osoittanut, ettei kielto ole riittävä toimenpide vaaran torjumiseksi. Henkilö on silloin otettava viranomaisten haltuun ja pidettävä väkisin poissa pahanteosta määräajan. Hänet on siis laitettava vankilaan. Sitten kun hän vapautuu vankilasta, hän on sovittanut rikoksensa. Sen jälkeen hänellä on toki mahdollisuus jatkaa rikollista toimintaansa, mutta ainakin hän on joutunut keskeyttämään sen vankilassa oloajakseen. (onko vankilassaoloaika yhdyssana?)

Jostain syystä ehdotukseni on julkisessa keskustelussa vuonna 2020 silkkaa kerettiläisyyttä. Rikoslaki kyllä on valmis (ajokiellon ja lähestymiskiellon osalta). Kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta voidaan määrätä enimmillään kuusi kuukautta vankeutta. Lähestymiskiellon rikkomisesta maksimirangaistus on vuosi vankeutta.

Eläintenpitokiellon rikkominen on vain eläinsuojelurikkomus, josta ei voida tuomita muuta kuin sakkoa. Tämä on väärin. Siitäkin pitäisi olla mahdollista tuomita vankeuteen. Mutta ei mennä tässä kirjoituksessa siihen sen enempää.

Arvoisa lukija, oletko nähnyt uutisia idiooteista, jotka vähät välittävät ajokielloistaan? Pahimmillaan jollekulle annetaan neljäskymmenes ajokielto vuoden aikana. Ajokieltonsa pokattuaan he ajavat poliisiasemalta kotiinsa. He pitävät kunnon kansalaisia pilkkanaan aiheuttaen samalla myös hengenvaaran kaikille aina ja kaikkialla.

Arvoisa lukija, pyydän sinua pohtimaan kahta seuraavaa kysymystä:

  1. Mitä tällaisille ihmisille pitäisi tehdä?
  2. Miksi niin ei tehdä?

Minun vastaus ykköseen lienee jo tiedossa, jos olet jaksanut lukea tänne asti. Kakkoseen liittyy mielestäni ovela kuvio, joka mahdollistaa sen, ettei ketään saada siitä tilille.

Kuten aiemmin mainitsin, rikoslaki mahdollistaa kyllä ajokiellon rikkojan laittamisen telkien taa – pallo jalkaan ja pyttyyn niin että häkki heilahtaa. Suomen surkea oikeuskäytäntö on vain luisunut sille tasolle, että jokaisen uuden kiellon rikkomisen kohdalla tyydytään heristämään sormea ja sopimaan yhdessä että enää ei sitten rikota. Jokainen tuomari voi siis vedota siihen, että näin on ennenkin toimittu. Kansanedustajat taas voivat vedota siihen, että vankeusrangaistus voidaan jo antaa, eikä heidän kuulu astua tuomioistuimien tontille. Jotkut vielä pelaavat omaa peliään vakuuttelemalla kansaa siitä, ettei vankila paranna ketään. Näin saadaan vuodet vierimään ilman että kukaan korjaa ongelmaa.

Jos olisin diktaattori, korjaisin ongelman. Jos olisin kansanedustaja, yrittäisin korjata ongelman. Korjaus tehtäisi lakimuutoksella, jonka myötä aiemmin mainittujen kieltojen rikkomisesta seuraisi aina vankeutta. Samalla poistaisin ehdollisen vankeusrangaistuksen käsitteen, mutta se on jo aihe toiselle kirjoitukselle.

One thought to “Kieltojen rikkomisesta linnaan”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *