Maahantulopalkka

Tässä kirjoituksessa perustelen, miksi ulkomailta Suomeen töitä tekemään tulevalta henkilöltä pitää edellyttää tiettyä palkkatasoa. Käytän seuraavia oletuksia:

  • Markkinat määräävät palkan. Työtehtävästä maksettu palkka on pienin, jolla joku suostuu sen työn tekemään. Jos työehtosopimus pakottaa korkeampaan palkkaan, työpaikkaan on vain enemmän hakijoita.
  • Kehitysmaissa on Suomen näkökulmasta rajaton joukko ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään työtä Suomessa käytännössä millä palkalla tahansa. Tämä johtuu siitä, että oletusarvoisesti Suomessa riistotyössä on paremmat oltavat kuin heidän kotimaassaan heille tarjolla olevissa oloissa.

Jos Suomi olisi suljettu järjestelmä, ei mitään palkkakontrollia tarvittaisi. Silloin nähdäkseni kaikkien töiden palkat asettuisivat luonnolliseen tasapainoonsa. Olisi tietty taso, jota pienemmällä palkalla kukaan ei suostuisi tekemään joitain töitä. Jos ne työt olisivat välttämättömiä, niistä saatu palkka nousisi sitten tasolle, jolla joku suostuisi niitä tekemään.

Mutta Suomi ei ole suljettu järjestelmä. Jos tänne muodostuu alipalkkauksesta johtuva työvoimatyhjiö jollekin alalle, se täyttyy ulkomaisella työvoimalla köyhemmistä maista. Tämä on luonnollista, eikä siitä tule syyttää näitä ulkomaalaisia tyhjiön täyttäjiä.

Edellä kuvattu tilanne ei kuitenkaan ole Suomen etujen mukainen. Jos Suomeen muuttaa ulkomailta henkilö tekemään jonkin alan työtä nälkäpalkalla, siinä on kaksi ongelmaa:

  1. Se ylläpitää alan alipalkkausta.
  2. Koska sillä nälkäpalkalla ei tule Suomessa toimeen, tästä ulkomaisesta henkilöstä tulee Suomen sosiaaliturvan asiakas – eli kansantalouden kannalta kuluerä – vaikka hän onkin työssä käyvä.

Kaikkein kovimmat kapitalistit ja maailman kansalaiset ovat toki eri mieltä. Suomalainen yritys hyötyy siitä, että sen työntekijöille pitää maksaa mahdollisimman vähän. Toisaalta, jos mitään “Suomi” yksikköä ei olisi olemassa, tämä ongelmakin lakkaisi olemasta. Silloin se minimipalkka, jolla työ suostuttaisi tekemään, asettuisi systeemin, eli koko maailman, tasapainotilaan.

Nämä ovat arvovalintoja. Minusta “Suomi” on varsin hyvä yksikkö olla olemassa. Ja minusta yritysten alipalkkauksesta saatu etu painaa vaakakupissa vähemmän kuin siitä johtuva sosiaaliturvan kautta syntyvä kansantalouden haitta.

Ratkaisuehdotus

Ehdotan, että säädetään yleinen maahantulopalkka. Suomeen ei saisi tulla työperusteisesti ilman, että palkka on jollain säädetyllä tasolla. Tämä taso määriteltäisi siten, että sillä voi tulla kohtuudella toimeen ilman sosiaaliturvaa.

Asioihin perehtynyt lukija huutaa nyt, että sellainen järjestelyhän on jo olemassa. Oleskelulupaa työn perusteella hakevien pitää täyttää toimeentuloedellytys (linkki Maahanmuuttoviraston sivuille). Siinä on kuitenkin mielestäni olennainen ero: Nykyisessä järjestelmässä se vaadittu palkka riippuu toimialasta. Jos jollain toimialalla minimipalkka on niin pieni, ettei sillä tule toimeen, oleskeluluvan voi kuitenkin saada sen alan töihin. Ja sitten onkin sosiaaliturvan asiakas tai harmaan talouden pyörittäjä.

Minun mielestäni oleskeluluvan edellytyksenä olevan palkan ei pidä riippua toimialasta, koska palkalla toimeen tuleminenkaan ei riipu toimialasta. Ulkomaiset työntekijät ovat hyödyksi vain, jos he pystyvät palkallaan elättämään itsensä Suomessa.

Ehdotukseni on sukua myös lukuisille puheille vähimmäispalkasta (linkki Wikipediaan). Olennaisena erona siihen on se, että tällä minun ehdotuksellani ei rajoiteta Suomen sisäisen systeemin luonnollista tasapainoa. Mielestäni minun ehdotuksellani saataisi oikeudenmukainen ja markkinajohtoinen järjestelmä, jossa köyhistä maista tulevat työntekijät eivät polkisi palkkoja tietyillä aloilla.

Mitä mieltä sinä olet? Kirjoita kommenttikenttään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *