Politiikka ja urheilu

Aina toisinaan näkee urheilijoille esitettyjä vaatimuksia, joiden perusteet ovat poliittiset. Vaatimusten kirjo alkaa jonkin eleen tekemisestä ja päättyy kisojen boikotointiin. Tässä muutamia esimerkkejä julkisuudessa esitetyistä vaatimuksista:

  • Qatariin ei olisi pitänyt myöntää mitään kisoja, koska stadioneita rakennettiin riistämällä siirtolaisia.
  • F1-kuljettajien pitäisi osoittaa tukeaan Black Lives Matter -liikkeelle polvistumalla.
  • Helsingin Jokereiden pitäisi jättää väliin jääkiekkokauden avaus Valko-Venäjällä, koska maan poliittinen johto käyttäytyy huonosti.

Mielestäni mitään tallaista ei pitäisi vaatia. Jos vaatimukset saavat riittävästi ilmatilaa, protestin ulkopuolelle jättäytyminen tulkitaan poliittisena kannanottona. Toisaalta toimimalla vaatimusten mukaisesti urheilija allekirjoittaa vaatimuksen perusteet. Urheilija siis pakotetaan ottamaan asiaan kantaa.

Takerrutaan Jokereiden esimerkkiin. Joltakulta Jokereiden pelaajalta oli kysytty Valko-Venäjän poliittisesta tilanteesta. Pelaaja kuitenkin ilmaisi (vallitsevan hyväksytyn poliittisen näkemyksen vastaisesti), ettei ollut juurikaan seurannut uutisointia aiheesta. Häntä kiinnosti vain pelaaminen, kunhan areenalla olisi turvallista. Valmentajakin kertoi, ettei hänen tehtävänsä ole miettiä politiikkaa.

Ainakin yksi kolumnisti pillastui. Hänen mielestään arvostus huippu-urheilua kohtaan kokee kolauksen tällaisten lausuntojen jälkeen.

Rohkenen olla pillastuneen kolumnistin kanssa eri mieltä kolmesta syystä:

1) Edellytämmekö me, että kaikki seuraavat ulkomaan uutisia? Onko urheilijalla velvollisuus olla perillä poliittisesta tilanteesta jokaisessa maassa, jossa hän käy urheilemassa? Mielestäni ei ole.

2) Onko urheilijalla velvollisuus ottaa kantaa politiikkaan? Mielestäni ei ole.

3) Boikottien tieltä ei ole paluuta. Jossain kaukaisessa maassa kulttuuriin saattaa kuulua jotain suomalaisten mielestä barbaarista, minkä takia houkutus boikottiin olisi suuri. Mutta yhtä lailla kaukomaiden ihmisten mielestä suomalaiseen kulttuuriin saattaa kuulua jotain, joka olisi heille syy boikotoida Suomessa järjestettäviä kisoja. Ja sitten vielä alettaisi boikotoida kostoksi.

Urheilijakin saa toki olla poliittisesti aktiivinen. Hän on vapaa tekemään omia poliittisia ulostulojaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Yksilöurheilija on toimistaan vastuussa ainakin sponsoreilleen. Joukkueurheilija on vastuussa myös joukkueelleen. Jos urheilijat toimivat sponsoreidensa tai joukkueensa toiveiden vastaisesti, he maksavat siitä.

Jos boikottien tielle kuitenkin lähdetään, johonkin täytyy vetää raja. Kuinka iso asia pitää olla kyseessä, että se kuuluu sotkea urheiluun? Siihen ei ole oikeaa vastausta. Väistämätön seuraus on, että eri tahot päätyvät eri ratkaisuihin. Silloin kaikki häviävät. Kaikki voittavat vain silloin, kun politiikkaa ja urheilua ei sotketa toisiinsa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *