Turvapaikkapolitiikan korjaaminen

Nykyisen kaltainen turvapaikkapolitiikka ei toimi. Kaikki ymmärtävät, että vastaanottava yhteiskunta ei kestä loputonta määrää turvapaikanhakijoita. Käytössä on kuitenkin systeemi, joka tarjoaa kaikille maailman ihmisille oikeuden päästä prosessiin sisään. Järjestelmä pysyy jotakuinkin pystyssä vain siksi, että valtaosa halukkaista on fyysisesti estyneitä jättämään oman hakemuksensa. Ja yleensä mitä helpompaa prosessiin on päästä sisään, sitä vähemmän mitään turvapaikkaa tarvitsee.

Minun mielestäni nykyinen järjestelmä ei voi koskaan toimia tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti. Jos kuka tahansa saa koska tahansa jättää turvapaikkahakemuksen ja se hakemus on aina käsiteltävä, on systeemi jatkuvassa luhistumisvaarassa. Lisäksi toistuvat valitukset päätöksistä ja valituksia seuraavat uudet hakemukset vievät koko paketilta uskottavuuden.

Tässä kirjoituksessa esitän konkreettisia toimenpiteitä, joilla turvapaikkapolitiikka saataisi siedettävälle tasolle. Nämä toimenpiteet seuraisivat toisiaan siten, että aloitettaisiin poliittisesti helpoimmasta. Näin saataisi julkisessa keskustelussa mielenkiinto yhteen askeleeseen kerrallaan. Käydään siis lainsäädäntötyöhön numerojärjestyksessä:

  1. Turvapaikkaprosessissa otetaan huomioon vain ne olosuhteet, jotka olivat voimassa ja ilmoitetut ensimmäistä turvapaikkahakemusta jätettäessä. Tällä toimenpiteellä päästään eroon kaikista ilmeisen perusteettomista uusintakierroksista, jotka alkavat, kun kielteisen päätöksen saanut henkilö ilmoittaa kääntyneensä kristityksi tai homoksi. Uskon kyllä, että monessa maailman kolkassa pääsee hengestään jos on edes väittänyt olevansa jompaakumpaa. Minun mielestäni hakijalta on kuitenkin perusteltua edellyttää, että tällaiset asiat ilmoitetaan silloin, kun turvapaikkaa haetaan. Tällä pienellä muutoksella saadaan turvapaikkajärjestelmälle huomattavasti uskottavuutta. Uskon, että tämä päätös olisi poliittisesti mahdollinen tehdä ilman, että mikään taho menettäisi kasvojaan tai yöuniaan.
  2. Turvallisesta maasta, kuten Ruotsista, tulleen hakemus hylätään välittömästi ilmeisen perusteettomana. On syytä huomata, että tämä ei koske vain Lähi-Idästä koko Euroopan halki kävelleitä ihmisiä. Kenellä tahansa ruotsalaisella on yhtäläinen oikeus jättää turvapaikkahakemus Torniossa. Kaikki myös ymmärtävät, että näiden ruotsalaisten hakemukset olisi syytä hylätä – ilmeisen perusteettomina. Turvapaikanhakuoikeuden ei pitäisi tarkoittaa sitä, että kuka tahansa saa valita minkä tahansa valtion maailmasta, matkustaa sinne ja alkaa vaatia asioita. Tämä muutos olisi poliittisesti vaikeampi, koska juuri tätä ehdotusta vastustamaan kaivettiin niin syvät poterot vuonna 2015. Uskon kuitenkin, että yksilötasolla tähän löytyisi poliittista tahtoa, vaikka puoluetasolla ei löytyisikään.
  3. Kun turvapaikkahakemus on jätetty, hakija otetaan viranomaisten haltuun. Hakija pääsee vapaaksi vain jos turvapaikka myönnetään tai jos hakija haluaa palata lähtömaahansa. Haltuunoton käytännön järjestelyt onnistuisivat kyllä. Kun tästä ajatuksesta käytiin julkista keskustelua, se lähti sivuraiteelle, koska hyvää tarkoittavat poliitikot näkivät vain keskitysleirin portit. Näin he välttivät joutumasta ottamaan kantaa itse asiaan. Siksi en mene tässä kirjoituksessa yksityiskohtiin. Tämä muutos olisi kuitenkin poliittisesti huomattavan vaikea toteuttaa pitkälti samoista syistä kuin kohta 2, mutta tämän uskon olevan vielä enemmän tunnelatautunut asia.
  4. Muut merkittävät toimenpiteet olisivat poliittisesti mahdottomia, kunnes vähintään kohta 1 saadaan kuntoon.

Rummutan siis toistaiseksi ensimmäistä kohtaa: Turvapaikkaprosessissa on otettava huomioon vain ne olosuhteet, jotka olivat voimassa ja ilmoitetut ensimmäistä turvapaikkahakemusta jätettäessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *