Kompromissiä pidetään yleisesti hyvänä asiana. Niitä tekevät sivistyneet ihmiset. Kompromisseja on kuitenkin kahdenlaisia. Otetaan kuvitteellinen esimerkki:
Kunnassa on vallassa kaksi poliittista ryhmää. Sanotaan niitä vaikka Turkoosiksi puolueeksi ja Purppuraksi puolueeksi. Kunta on jo budjetoinut rahaa uuteen kyläkouluun ja sille pitää enää päättää sijoituspaikka. Lisäksi kunnalla on 100 000 euroa käytettäväksi kehitykseen.
Turkooseilla ja Purppuroilla on omat näkemyksensä siitä, miten raha käytetään ja miten koulu sijoitetaan. 100 000 eurolla saisi juuri sopivasti kylätien asfaltoitua tai paikallisen nähtävyyden kunnostettua. Pienemmällä summalla kumpikaan ei onnistu. Kyläkoululle taas olisi kaksi melko tasavahvaa sijoituspaikkaa.
Huono kompromissi
Kylätien asfaltointiin ja paikallisen nähtävyyden kunnostamiseen annetaan molempiin 50 000 euroa. Kyläkoulu päätetään sijoittaa pisteeseen C, joka on pisteiden A ja B välissä.
Lopputuloksena on huonosti päällystetty tie ja edelleen kunnostusta kaipaava nähtävyys. Rahaa kuitenkin paloi 100 000 euroa. Lisäksi paikka C ei ole ollenkaan niin hyvä kyläkoululle kuin paikat A tai B olisivat olleet.
Mutta pääasia on, että vastustaja ei voittanut.
Hyvä kompromissi
100 000 euroa käytetään kylätien asfaltointiin ja kyläkoulu sijoitetaan paikkaan B.
TAI
100 000 euroa käytetään paikallisen nähtävyyden kunnostamiseen ja kyläkoulu sijoitetaan paikkaan A.
Lopputuloksena on hyvällä paikalla oleva kyläkoulu, sekä hyväkuntoinen tie tai uudenveroinen nähtävyys. Rahaa paloi samat 100 000 euroa.
Vastustaja voitti, mutta niin voitimme mekin.
Kaupankäynnin julkisuus
Mielestäni hyvän kompromissin kaupankäyntiä ei ole mitään syytä salata, kuten nykyään on tapana. Ajatellaan vaikka hallitusohjelman muodostamista. Nythän sinne kirjataan asioita, joista kaikki hallituspuolueet esittävät pitävänsä. Todellisuudessa siellä on paljon asioita, joista moni hallituksessa ei ollenkaan pidä. Silti he hallituskurin nimissä puolustavat näitä asioita niitä kannattavien ihmisten argumenteilla.
Se on mielestäni väärä tapa toimia. Paljon parempi olisi jos hallitus avoimesti kertoisi, mitkä hallitusohjelman kirjaukset ovat minkäkin ryhmittymän haluamia. Silloin vältyttäisi kaikilta takinkäännöiltä. Puolue voisi ilmoittaa vastustavansa jotain hallituksen ajamaa asiaa, mutta äänestävänsä silti sen puolesta, koska sillä hinnalla he ovat saaneet omia tärkeämpiä tavoitteitaan toteutettua.
Poliittinen kulttuuri tervehtyisi olennaisesti. Lisäksi äänestäjillä olisi helpompaa arvioida omien päättäjiensä toimintaa. Miksi näin ei toimita?